Tämä artikkeli on kirjoitettu Taideyliopiston järjestämän Pedagogiset perusteet lasten ja nuorten harrastustoiminnassa 3 op - kokonaisuuden kurssitehtävänä syksyllä 2023. Artikkelissa kuvaan kuvataidekoululaisten kanssa yhdessä kehittelemäni leikin - piirustuspiilosen - pedagogisen perustan sekä ohjeet leikkimiseen.
Tämä artikkeli on julkaistu myös e-kirjassa Siivet harrastuksille - ohjaajien kirjoituksia (2024, toim. Ruokonen, Pekkilä, Maijala, julkaisija: Taideyliopisto). Luettavissa ja ladattavissa täällä: https://harrastamisensuomenmalli.fi/wp-content/uploads/2024/06/Siivet_harrastuksille_2024.pdf
Voidaanko me taas leikkiä piirustuspiilosta? Kysymys kuului monesti tuttujen oppilaideni suusta jossain vaiheessa kuvataiteen perusopetuksen oppituntia. Vastasin useimmiten että kyllä, voimme leikkiä yhdessä tunnin lopuksi. Miksi? Koska pienen Äänekoskelaisen Koskelan kuvataidekoulun, jonka opettajana toimin yksin vuosina 2019-2021, oppilaiden kanssa yhdessä kehittelemäni kuvataidekoulun oma leikki - piirustuspiilonen - oli osoittautunut sekä toimivaksi pedagogiseksi toimintamalliksi että ryhmähenkeä ylläpitäväksi menetelmäksi. Se soveltuu käytettäväksi harrastus- ja kouluryhmissä 6-12-vuotiaiden lasten kanssa.
Tässä artikkelissa kuvaan, mikä on piirustuspiilonen sekä millaisia pedagogisia ulottuvuuksia, mahdollisuuksia ja huomioon otettavia riskejä se sisältää. Lopuksi pohdin toimintaani harrastustoiminnan ohjaajana sekä yhdessä oppilaiden kanssa kehittämäni kuviskoulun oman leikin vaikuttavuutta.
Taiteen perusopetuksen tehtävänä on oppilaiden osallisuuden ja luovan ajattelun tukeminen. Oppilaan omaehtoisen ilmaisun sekä arvottamisen ja tulkinnan taitojen vahvistaminen on olennaista. (Opetushallitus 2017, s. 10-11) Kuvataiteen perusopetuksessa tulee valita työtapoja, jotka ovat vuorovaikutteisia ja mahdollistavat yhdessä tekemistä ja toisilta oppimista. Oppilaita kannustetaan ottamaan aktiivinen rooli omaan tekemiseensä sekä rohkaistaan omaksumaan tutkiva asenne. Heitä kannustetaan improvisointiin, kokeilemiseen sekä sattuman käyttämiseen oman kuvailmaisunsa kehittämisessä. (Opetushallitus 2017, s. 24-28)
Kuvataiteen perusopetuksessa tulee valita työtapoja, jotka ovat vuorovaikutteisia ja mahdollistavat yhdessä tekemistä ja toisilta oppimista.
Piirustuspiilosessa yhdistyvät yhteisöllinen leikki ja kuvailmaisu hauskalla tavalla. Leikin idea on helppo ymmärtää, sillä se ammentaa kaikille tutusta perinteisestä pihaleikistä - piilosesta - ja tuo siihen luovia elementtejä. Kuinka hauskaa onkaan asettaa yhteinen haaste, kipittää kikattaen äkkiä piiloon, keskittyä intensiivisesti hetki piirtämiseen kaverin kanssa supattaen pöydän alla ja odottaa jännittäen kun etsijä löytääkin sinut yllättävän nopeasti tai hitaasti. Kaikki ryhmäläiset ovat yhteisen tekemisen äärellä, johon kuuluu pohdintaa, heittäytymistä, jännitystä ja luovuutta.
Kuvataidetta ja muita aihealueita on yhdistelty ennenkin - esimerkiksi käy Minna Lappalaisen ja Inkeri Ruokosen (2017) esittelemä laulupiirtäminen, missä lapsille luontaiset taidemuodot (piirtäminen ja musiikki) yhdistyvät lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja hyvinvointia tukevaksi menetelmäksi. Lapsille on luontaisia toiminnan ja oppimisen tapoja ovat tutkiminen, liikkuminen, taide ja leikki (Korhonen 2022, 310). Kaikki nämä yhdistyvät myös piirustuspiilosessa.
Piirustuspiilonen on leikki, jossa kuvataiteen parissa työskentelevä oppilasryhmä (5-10 lasta) pystyy harjoittelemaan useita kuvataiteen osa-alueita sekä toimintaa ryhmässä, mitä erittelen tässä tekstissä myöhemmin. Ohjaajan rooli on leikissä toimia sääntöjen läpikäyjänä, fasilitoijana (keskustelun ohjaajana) sekä tasapuolisuuden ja turvallisuuden takaajana. Halutessaan ja ryhmän tuntiessaan myös opettaja voi osallistua leikkiin itse piirtämällä. Leikkiä on kehitetty, testattu ja dokumentoitu Koskelan kuvataidekoulussa Äänekoskella lukuvuosina 2019-2021 yhdessä 7-12 vuotiaiden lasten kanssa.
Säännöt käydään ohjaajajohtoisesti läpi ryhmän kanssa ennen leikin alkua.
5-vuotias leikkijä piirsi leijonan, koiran ja lentokoneen piirustuspiilosen aikana. Kuvanmuokkaus: Katri Piri
Piirtäminen on kuvataiteiden kivijalka, jolle monet muut ilmaisun keinot rakentuvat. Kynä ja paperi ovat myös vaivaton väline ja jokaiselle tuttu. Lasten taidekäsitykset muovautuvat ympäristön vaikutuksesta ja jossain vaiheessa heille alkaa muodostua arvokäsityksiä siitä, millainen on hyvä piirustus (esim. esittävä, hiottu, valokuvantarkka, virheetön).
Päämäärätön doodlaus, pikainen croquis-piirustus, vasemmalla kädellä tehtävä hahmotelma tai mittailemalla tehty rakennusluonnos ovat nekin piirustuksia. Antamalla tilaa erilaisille piirtämisen muodoille ja madaltamalla piirtämiskynnystä vahvistamme lapsen identiteettiä kuvantekijänä.
Eri tavoin toteutettujen kuvien toteuttaminen, tutkiminen ja niistä keskusteleminen auttavat hahmottamaan ja arvostamaan sitä, kuinka erilaisia jälkiä erilaisissa tilanteissa ja tehtävänannoissa syntyy.
Piirustuspiilonen havainnollistaa hyvin, että raamit, joissa kuvia tehdään rajaavat myös piirtämisen visuaalista muotoa; on mahdotonta saada ihmiselle kaikkia raajoja sormineen ja kasvoja silmäripsineen piirrettyä alle minuutissa, mutta vauhdikas ja ilmaisuvoimainen pikaluonnos onnistuu hienosti. Eri tavoin toteutettujen kuvien toteuttaminen, tutkiminen ja niistä keskusteleminen auttavat hahmottamaan ja arvostamaan sitä, kuinka erilaisia jälkiä erilaisissa tilanteissa ja tehtävänannoissa syntyy.
Taidepedagogisesta näkökulmasta piirustuspiilonen kehittää nopeaa ja spontaania piirtämistä. Sitä voidaan verrata krokii eli croquis (ranskaa croquer "piirtää nopeasti") piirustukseen elävästä mallista, mikä on ollut ja on edelleen keskeinen ammattitaiteilijoiden koulutuksen osa. Croquis piirustuksessa piirretään lyhyitä, 1-5 minuutin kuvia, jolloin esimerkiksi tunnissa ehtii tehdä 12 tai yli 50 piirustusta. Tämä harjaannuttaa käden ja silmän yhteistyötä, jolloin kädenjälki ja ilmaisu kehittyvät.
Vaikka piirustuspiilosessa aihe voi olla muukin kuin havainnoitava malli, nopea piirtäminen kehittää pelkistämisen ja kokonaisuuksiin keskittymisen taitoa. Siksi esimerkiksi kumin käyttö on piirustuspiilosessa kielletty ja virheet ovat täysin sallittuja. Rajattu aika myös suuntaa lasten piirtämistä intuitiiviseen ja välittömään tarkkaan harkitun ja virheistä pyyhityn sijaan. Halutessaan leikin aikana toteutettuja kuvia ja ideoita voidaan jatkojalostaa tulevissa teoksissa.
Yhteisleikki on vuorovaikutteinen sosiaalinen tilanne, missä oppilaat oppivat toimimaan ryhmässä, ottamaan kaikki mukaan, hyväksymään erilaisuutta ja tunteiden käsittelyä. Erityisesti piirustuspiilosen alussa neuvotellaan rajaukset yhdessä ryhmän kanssa (aika, tila, roolit, aihe) ja lopussa havainnoidaan, keskustellaan ja puretaan kokemuksia yhdessä.
Opettajan rooli on fasilitoida eli mahdollistaa sujuva ryhmätoiminta sekä tarvittaessa auttaa lapsia sopimaan ja ideoimaan aiheita. Ihannetapauksessa harrastamisen ohjaaminen on oppijalähtöistä pedagogiikkaa, missä oppilaat ottavat vastuuta ja oppijoiden yksilölliset tarpeet ja valmiudet otetaan huomioon (Laes, 2023).
Opettajan tulee olla tilanteen tasalla ja varmistaa, että tasapuolisuus ja kaikkien yhtäläinen osallistuminen on mahdollista. Esimerkiksi jotkin aiheet voivat olla epäreiluja osalle oppilaista, jotka eivät tiedä mikä populaarikulttuurin hahmo on kyseessä. Tällöin opettaja voi avartaa aihetta, minkä oppilas keksii (esim. Minekraftin Steve) ehdottamalla aiheeksi joku pelihahmo.
Toisaalta myös se, ettei oppilas tunne sanaa, voi olla luovalle piirtämiselle hedelmällinen. Tällöin opettaja voi kehottaa ajattelemaan tai kuvittelemaan mitä siitä tulee mieleen tai miltä se kuulostaa, jolloin piirtämisen fokus siirtyy kuvaamisesta tunteen tasolle. Tällainen tilanne oli, kun kokeilimme taidehistorian sanastoa aiheina: ekspressionismi, romantiikka, fasadi ja croquis tuottivat mielenkiintoisia kuvia ja keskusteluja ja olivat yhtälailla kaikille vieraita aiheita, joiden merkitys avattiin purkukeskusteluissa.
Luovuutta ja yksillöllistä ilmaisua kehittäviä tehtäviä ovat olleet erityisesti laveat ja aiheet, joiden kuvaamiseen ei ole vakiintunutta kuvastoa.
Luovuutta ja yksillöllistä ilmaisua kehittäviä tehtäviä ovat olleet erityisesti laveat ja aiheet, joiden kuvaamiseen ei ole vakiintunutta kuvastoa. Esimerkiksi lumiukko luo tiukasti tietynlaisen mielikuvan, mutta lumi on monitulkintainen ja monia visuaalisia representaatioita eli kuvauksia mahdollistava aihe. Haasteen tulee olla oppilalle merkityksellinen ja sopivan kokoinen, jotta oppimiskokemus voi olla ihanteellinen (Lonka 2023). Aina ohjaajan ei kuitenkaan kannata puuttua lasten kehittelemiin piirustusaiheisiin, vaan käyttää valtaansa vain tilanteissa, missä annettu aihe on ristiriidassa lasten yhtäläiseen osallistumismahdollisuuteen tai on arvolataukseltaan loukkaava.
Ohjaaja voi käyttää piirustuspiilosta jonkin teeman käsittelyyn; luonto, tunteet, vuodenajat, populaarikulttuuri tai taiteen sanasto. On kuitenkin tärkeää huomioida, että lapsilähtöisyyden tulisi olla ensisijainen tavoite, mitä sisällöillä voidaan monipuolistaa. Piirustuspiilosen edut ja hauskuus toteutuvat parhaiten antamalla lapsille valtaa päättää aiheet myös muille, sillä usein kuvataiteen tunneilla teeman keksii opettaja. Se, että silloin tällöin myös ope piirtää mukana on lapsille tärkeää, sillä harvemmin he näkevät aikuista piirtämässä.
Purkukeskustelut, joissa katsotaan yhdessä kaikkien (vapaaehtoisten) kierroksella toteuttamat kuvat ovat erityisen hedelmällisiä tunnetaitojen käsittelyn tilanteita. Monesti oppilasta saattaa harmittaa, kun hän ei ehtinyt, ymmärtänyt, päässyt piiloon, teki virheen tai ei keksinyt mitä tekisi. Tällöin opettaja on kannattelemassa pettynyttä ja rohkaisemassa eteenpäin virheistä huolimatta.
Epäonnistumisen pelko johtaa välttelyyn, käyttäytymisen haasteisiin ja vähäisempään yrittämiseen (Uusitalo 2023). Osallistava, kaikki mukaan ottava ja kannustava toimintakulttuuri hyväksyy myös oppimisen epäonnistumisten kautta (Opetushallitus 2017, s. 12). Positiivisen psykologian ja vahvuuksiin keskittymisen kautta lapset oppivat sanoittamaan hyvää itsessään ja muissa (Uusitalo & Vuorinen 2023).
Opettajan kannattaakin erityisesti purkukeskusteluissa keskittyä hyvään ja kannustavaan palautteen antoon. Professori Kirsti Lonka (2023) puhui edisteestä, mikä onkin erinomainen termi kuvaamaan positiivista, taitoa kehittävää ohjaajalta oppilaalle suuntautuvaa palautteenantoa. Ohjaaja toimii myös esikuvana siitä, millä tavoin ideoista, kuvista ja toisten tekemisestä keskustellaan, jolloin oppilaat oppivat vuorovaikutustaitoja, kuten havaintojensa ja kokemustensa sanallistamista.
Ohjaajan on hyvä esimerkiksi kaiuttaa eli toistaa oppilaiden esittämiä havaintoja ja kuvailuja, jolloin lapset kokevat tulleensa kuulluksi ja huomatuksi. Yhdessä ihastelu ja pohdinta edistävät ryhmäytymistä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja tunteiden käsittelyä.
Piirustusten tutkiminen yhdessä näyttää konkreettisesti sen, että jokaisella lapsella on oma tapansa tehdä kuvia ja lähestyä aihetta, mikä auttaa arvostamaan kunkin yksilöllisyyttä, erilaisuutta ja vahvuuksia. Itsevarmuus ja virheiden hyväksyminen kehittyvät kokemuksen kautta. Koska kyseessä ovat nopeat piirustukset, eivät "virheet" ole niin vakavia muutenkaan eikä niitä voida välttää.
Vaikka edellä on esitelty lukuisia positiivisia vaikutuksia, joita piirustuspiilosen leikkimisellä lapsiryhmän kanssa voi olla, täytyy ohjaajan pitää mielessä haasteita ja riskejä, jotka liittyvät sekä piirustuspiiloseen että yleiseen pedagogiseen toimintaan. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman (2017) mukaan oppimisympäristöjen tulee olla oppilaille sosiaalisesti, psyykkisesti ja fyysisesti turvallisia. On siis oleellista turvata nämä myös piirustuspiilosta leikittäessä.
Ohjaajan tulee olla tietoinen, missä ja miten lapset tiloissa liikkuvat, jotta turvallinen harrastaminen toteutuu. Ohjaajan tulee valvoa, että yhdessä sovituista säännöistä sekä toisten arvostavasta kohtelusta pidetään kiinni. Siksi esimerkiksi ryhmäkoon tulee olla hallittavissa, sillä liian suuren ryhmän kanssa turvallisuus voi olla vaikeaa taata.
Myös ryhmässä olevan kulttuurisen moninaisuuden ja erilaisten perhetaustojen vaikutus on hyvä huomioida aiheita jaettaessa, sillä varomattomasti rajattu aihe saattaa aiheuttaa jollekin oppilaalle ulkopuolisuuden tunnetta tai loukata. Tarvittaessa ohjaajan tulee säätää oppilaan keksimä aihe laajemmaksi, jotta kaikki voivat kokea turvallisuutta harrastuksessa.
Vahvuuksiin keskittyvä ja positiivisia tunteita korostava keskustelu rohkaisee lasta osallistumaan epäröinnistä huolimatta.
Piirtäminen itsessään voi myös herättää lapsissa vaikeita tunteita, kuten pettymystä siitä, että kuva jäi kesken tai paperille ei saanutkaan yhtään mitään. Jollekin oppilaalle voi olla myös vaikeaa näyttää keskeneräisiä tai mielestään huonoja kuvia muille. Toinen oppilas voi ahdistua ajatuksesta, ettei saa käyttää kumia virheiden korjaamiseen.
Pettymystä, häpeää ja virheiden pelkoa voidaan turvallisessa oppimisympäristössä käsitellä rakentavasti yhdessä. Esimerkiksi se, että ajan supistaminen vaikka kymmeneen laskemiseen, jolloin kukaan ei saa paperille mitään, voikin kääntyä yhdessä jaetuksi huumoriksi. Lapselle tulee myös antaa mahdollisuus olla näyttämättä kuviaan muille, mutta monesti työskentelyn edetessä se alkaa tuntua luonnollisemmalta.
Vahvuuksiin keskittyvä ja positiivisia tunteita korostava keskustelu rohkaisee lasta osallistumaan epäröinnistä huolimatta. Tässä auttaa tunneyhteyden rakentaminen oppilaisiin kohtaamalla heidät yksilöinä sekä osoittamalla heille luottamusta, kiinnostusta ja empatiaa myös kyseenalaistavia tai rikkovia mielipiteitä kohtaan (Laes 2023).
Piirustuspiilonen on parhaimmillaan kehittävä ja hauska yhteinen leikki, missä toteutuvat lukuisat eri pedagogiset ulottuvuudet. Optimaalisessa oppimiskokemuksessa haaste on sopivan kokoinen, se tuntuu merkitykselliseltä ja kiinnostusta herättävältä ja luo tätä kautta pystyvyyden kokemuksen, parhaimmillaan virtauskokemuksen eli flown (Lonka 2023). Näitä hetkiä olemme ryhmän kanssa kokeneet lukuisia kertoja, joka konkretisoi piirustuspiilosen vaikuttavuuden kuvataiteen opetuksessa. On kuitenkin muistettava tukea leikin iloa, sillä leikillisyyden positiiviset vaikutukset jäävät helposti tavoitteelliseksi muuttuneen leikin alle.
Kuten muussakin pedagogisessa toiminnassa, myös piirustuspiilosessa ohjaajalta vaaditaan Eeva Anttilan (2023) luennollaan kuvaamaa pedagogista tahdikkuutta, millä tarkoitetaan ohjaajan spontaania kykyä toimia tilannekohtaisesti niin, että hän kykenee edistämään oppilaittensa parasta.
Joskus leikki ei lähde kulkemaan omalla painollaan, joskus ryhmässä on muita hiertäviä tekijöitä tai energiatasot matalalla. Siksi on hyvä kysyä, onko ryhmä halukas leikkimään ja jos ei, sitten kehittellään jotain muuta. Silloin tällöin oli tarpeen ohjata tekemistä muualle, koska ryhmissä muodostui tilanteita, joissa äänekkäämpi ⅓ ryhmästä halusi leikkiä ja muut eivät. Tällöin on ohjaajan vastuulla ohjata toimintaa, jotta harrastamisen into säilyy.
On muistettava tukea leikin iloa, sillä leikillisyyden positiiviset vaikutukset jäävät helposti tavoitteelliseksi muuttuneen leikin alle.
Pedagogisen laadun voi havaita oppilaiden innostumisena, kiinnostuksena, keskittymisenä ja kokonaisvaltaisena osallistumisena harrastustoimintaan (Anttila 2023). Tämän artikkelin kautta pystyin perustelemaan itselleni pedagogista toimintaani, jolloin olen viettänyt aikaa oppilaiden kanssa piirustuspiilosta innostuneesti leikkien.
Piirustuspiilosen vaikuttavuus perustuu lasten omaehtoiseen toimintaan, kokeiluun, leikkiin ja sopivan kokoisiin haasteisiin, joihin perusteita löytyy niin opetussuunnitelmista kuin tutkimuskirjallisuudesta. Leikin jäsentäminen ja avaaminen erilaisista näkökulmista toi varmuutta siihen, että olemme oppilaitteni kanssa olleet hyvän jäljillä ja siksi halusin jakaa tämän leikin periaatteet myös muille. Toivon, että piirustuspiilonen pääsee kokeiluun eri puolille Suomea.
Anttila, E. (2023). Mitä on pedagoginen laatu lasten ja nuorten harrastustoiminnassa? Luento ja diasarja 11.9./15.9.2023. Viitattu 25.10.2023.
Opetushallitus (2017). Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2017. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/taiteen-perusopetuksen-opetussuunnitelman-perusteet Viitattu 13.10.2023
Korhonen, R. (2022). Kulttuuria ja perinnepedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa.
Teoksessa I. Ruokonen (2022). Ilmaisun ilo. Käsikirja 0–8 -vuotiaiden taito- ja taidekasvatukseen (s. 305-318)
Lappalainen, M. & Ruokonen, I. (2022). Iloa, osallisuutta ja oppimista laulupiirtämisestä.
Teoksessa I. Ruokonen (2022). Ilmaisun ilo. Käsikirja 0–8 -vuotiaiden taito- ja taidekasvatukseen (s. 209-248)
Laes, T. Oppijalähtöisyys - avain inkluusioon. Luentotallenne ja diasarja 11.10.2023. Viitattu 13.10.2023.
Lonka, K. (2023). Oppiminen, motivaatio ja tunteet nuoren harrastajan elämässä. Luentotallenne ja diasarja. Viitattu 25.10.2023.
Uusitalo, L. (2023) Vahvuudet pedagogiseksi voimavaraksi. Luento ja diasarja. Viitattu 25.10.2023.
Uusitalo, L. & Vuorinen, K. (2023) Huomaa hyvä! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa. PS-kustannus.
~~~~
Blogiympäristöön sopeutettuun tekstiin on lisätty kappalejakoa, alaotsikoita ja lainauksia leipätekstistä.
Teksti: © Katri Piri 2023