Savi lasten kanssa - plussat ja miinukset savityöskentelystä

Kuvat: Unsplash

Oppilaat rakastavat savea kuvataideopetuksessa. He toivovat sitä toistamiseen. Koska meillä on sitä?

Opettaja voi joutua vähän toppuuttelemaan oppilaita, sillä keramiikkatyöskentely vaatii opettajalta hieman enemmän suunnitelmallisuutta kuin muut tekniikat.

Kaikissa kouluissa ei ole keramiikkauunia, mutta on olemassa myös ilmassa kuivuvia savimassoja, joita voi käyttää. Ne ovat kuitenkin hintavia suhteessa tavalliseen saveen, mutta niissä on useita muita etuja.

Tässä artikkelissa ei ole kaupallista kytkyä mainittuihin verkkokauppoihin tai tuotemerkkeihin, vaan suosituksen perustuvat omaan kokemukseeni taideopettajana ja keramiikan tekijänä.

Tavallinen savi (esim. punasavi, valkosavi)

+ edullista

+ helppoa työstää

+ engobe koristelut ja lasitusvaihtoehdot monipuoliset

+ teokset ovat erittäin kestäviä polton jälkeen

+ voi toteuttaa myös käyttöesineitä: kuppeja, lautasia tai maljakoita

- vaatii aikaa, useita viikkoja kuivumisaikoineen ja polttoineen

- vaatii opetustiloilta enemmän: keramiikkauuni ja ilmanvaihto

- teokset voivat rikkoontua uunissa

- opettajan tulee perehtyä enemmän saven käyttäytymiseen

Kilohinta perinteiselle matalanpolton puna- tai valkosavelle on noin 1€/kg, eli 10 kilon paketti maksaa reilut 10 euroa. Vastaavasti perinteinen korkeanpolton valkosaven kilohinta on euron kieppeillä, joten 10 kilon pakkaus maksaa reilut 10€. Hintaa nostaa hieman rahtikuljetus, mutta suunnitelmallisuudella ja muiden materiaalien kanssa samaan aikaan tilaamalla voi säästää.

Hyviä ja asiantuntevia saven ja keramiikkatarvikkeiden verkkokauppoja ovat esimerkiksi Kerasil ja Varnia. Lisäksi esimerkiksi kouluissa paljon käytetty Lekolar toimittaa muutamaa savilaatua.

Kymmenen kilon pakkauksesta riittää 20 oppilaan luokalle materiaali pieneen veistokseen (500g/oppilas), kahdesta pakkauksesta jo vähän isompaan (1 kg/oppilas).

Perinteisen saven kanssa työskentelystä

Perinteinen savi on helppoa työstää, sillä se on plastista (muovailtavaa) ja siitä saa rakennettua mitä erilaisimpia muotoja ja pintoja. Hyvin ohuita rakenteita kannattaa välttää; esimerkiksi hännät ja raajat kannattaa suunnitella sellaisiksi, että ne ovat kiinni isommassa rakenteessa, ellei sisällä ole käytetty tukena vastuslankaa, mikä onkin melko kallista erikoisrautalankaa.

Saven kanssa kannattaa työskennellä suojatulla alustalla, kuten lastu- tai vanerilevyn päällä. Vettä kannattaa pitää käden ulottuvilla, suihkutella kuivahtavaa teosta suihkepullolla ja säilyttää työstöä odottavat savipaakut muovin tai kostean rätin alla.

Pakkaa käyttämättä jäänyt savi tiiviisti muovipussiin (mielellään kahteen), jotta se ei pääse kuivumaan! Käytä avatut pakkaukset aina ensin, ennenkuin avaat uusia. Hieman kovettunutta savea voi myös elvyttää kosteiden rättien avulla.

On tärkeää tehdä liitokset huolellisesti karhentamalla liitospinnat (esimerkiksi korvan alareuna ja kiinnityskohta päässä) hyvin haarukalla tai rouhealla muovailutikulla ja lisäämällä niihin savilietettä, ns. saviliimaa, jota itse kutsun mömmöksi. Savilietteen valmistat helposti lisäämällä savipaloja pieneen määrään vettä ja antamalla vettyä mömmöksi. Puristele ja sekoita savipalaset veteen niin, että syntyy vellimäinen liete. Pitämällä huolen, että liitoksiin ei jää ilmaa ja ne ovat tiiviitä, ne eivät irtoa tai räjähdä keramiikkauunissa polton aikana.

Keramiikkateosten poltto keramiikkauunissa

Keramiikasta valmistetut veistokset ja esineet poltetaan keramiikkauunissa yleensä kahteen kertaan: ensin raakapoltossa ja sen jälkeen lasituspoltossa. Savien kestämät lämpötilat löydät saven pakkauksesta ja maksimilämpötiloja pitää noudattaa tarkasti.

Myös ns. kertapoltto on mahdollinen, jolloin raaka- ja lasituspoltto ohjelmoidaan uuniin samalla polttokerralla tapahtuvaksi. Nämä esineet voi sitten esimerkiksi maalata akryyliväreillä ja lakata, mutta ne eivät sovellu käyttöesineisiin. Pienempien lasten kanssa tämä on hyvä vaihtoehto, sillä monet keramiikan viimeistelyssä käytetyt aineet ovat haitallisia tai jopa myrkyllisiä, jos niitä pääsee iholle.

Engobet ovat värjättyjä savilietteitä, joilla saviteoksia voi koristella eri väreillä. Parhaiten engobet toimivat nahkakuivalle tai läheskuivalle raa'alle saviesineille, sillä silloin engobe imeytyy saveen. Raakapolttamattomat esineet ovat kuitenkin äärimmäisen hauraita, joten työskentelyssä ja teosten siirtelyssä tulee olla tarkkana. Engobea voi laittaa myös raakapoltettuihin töihin, mutta silloin kannattaa pitää kerrospaksuus maltillisena, jotta engobekerros ei ala halkeilemaan.

Saviteosten tulee olla täysin kuivia ennen raakapolttoa. Raakapolton jälkeen teokset voi lasittaa erilaisilla lasitteilla. Lasitteen sulamislämpötilan tulee olla sopiva käytetyn saven kanssa: ei esimerkiksi korkeanpolton lasitetta matalapolttoiselle savelle!

Jos olette käyttäneet engobe-lietteitä, kirkas lasite tuo värit erinomaisesti esiin. Kun teokset on poltettu kahteen kertaan (raakapoltto ja lasituspoltto), ovat ne viimein valmiita.

Perinteinen keramiikka on siis monipolvinen prosessi, minkä takia se vaatii opettajalta suunnitelmallisuutta. Lopputulos on kuitenkin usein hieno ja oppilaille erityisen mieleenpainuva!

Itsekovettuva savi, esim. Plus Sio-2

+ ei vaadi polttamista keramiikkauunissa

+ työt ovat heti kuivuttuaan valmiita pintakäsittelyyn

+ työskentely on helppo aloittaa ja lopettaa

+ teokset ovat nopeammin valmiita

+ voidaan maalata akryyliväreillä

+ ei riskiä teosten räjähtämisessä uunissa

- kuivuu nopeasti ja halkeilee helposti, veden lisäys tekee savesta liukasta ja tahmeaa

- työstäminen vaikeampaa

- hinta korkea suhteessa teosten kokoon

- teokset eivät ole yhtä kestäviä; käyttöesineitä ei voi toteuttaa

Perinteisen keramiikan vaihtoehto: itsekovettuva savi

Mikäli sinulla ei ole käytössä keramiikkauunia (tai epäröit sen käyttämistä) voit hyvin tarjota oppilaillesi kokemuksen savityöskentelystä käyttämällä ilmassa kuivuvia savimassoja. Osa niistä on tuntumaltaan hyvin samankaltaisia kuin perinteinen savi ja helppoudessaan antaa oppilaille tuntuman plastisen saven muovailusta ja sen käyttäytymisestä.

Osa itsekovettuvista massoista on melko vaikeakäyttöisiä ja kuituisen kovia, joten oppilaiden voi olla vaikeaa työstää niitä. Puristelu ja veden lisääminen saattavat vähän helpottaa, mutta joistakin massoista on tullut vain limaisia ja liukkaita.

Plus Sio-2®️ on käyttämistäni itsekovettuvista savista aidoimman tuntuinen ja mielestäni sen työstäminen on onnistunut melko hyvin lapsiltakin. Kuivumista voi hidastaa säilyttämällä pikkusavenpalaset kostean liinan tai paperin alla silloin, kun ne eivät ole aktiivisesti käytössä. Puristele pikkupallerot huolellisesti yhdeksi palloksi, niin savi pysyy paremmin työstettävänä pidempään.

Ilokseni huomasin, että Plus Sio-2®️ -savea on tullut myyntiin isoissa kymmenen kilon pakkauksissa esimerkiksi Konsta Shopissa (sama kuin Manner Taidetarvikkeet kouluille)! Tämä laskee sen kilohintaa, sillä pieni 1kg pakkaus on maksanut noin 7-8 euroa riippuen hankintapaikasta. Nyt Konstassa hinta on 35€/10 kg eli jos jokainen oppilas saa 500g savea, 20 oppilaan luokalle riittää tuo yksi pakkaus. Sillä saa aikaan jo reilu 10 cm korkean veistoksen, kun ne tehdään ontoiksi.

Itsekovettuvan saven parhaat puolet koulun kuvataideopetuksessa

Itsekovettuva savi on helppoudessaan erinomainen valinta, mikäli luokka on iso ja siellä on paljon erityisen tuen oppilaita. Esimerkiksi liitoksien tekeminen ei ole niin tarkkaa, koska suurin riski on se, etteivät osat pysy kiinni. Ne on kuitenkin helppo liimata takaisin erikeepperillä tai kuumaliimalla myöhemmin.

Itsekovettuvasta savesta tehtyjä teoksia ei tarvitse lasittaa, vaan ne voidaan pintakäsitellä maalaamalla akryyliväreillä ja tarvittaessa lakkaamalla vesiohenteisella lakalla (esim. Kiva-lakka). Se tarkoittaa myös, että ne ovat ensisijassa koriste-esineitä.

Kokeile rohkeasti savityöskentelyä lasten kanssa

Sanoisinkin, että mikäli käytössänne on keramiikkauuni, kannattaa rohkeasti opetella sen käyttö ja käyttää tavallista korkeanpolton savea. Mikäli taas uunia ei ole, lapsille voi tarjota mahdollisuuden kokeilla saven muovailua itsekovettuvia massoja hyödyntäen.

Valitsit niin tai näin, uskallan väittää suurimman osan oppilaista olevan tyytyväisiä ja kiitollisia siihen, että pääsivät kokeilemaan savea. Niin mukavaa se on!

Millaisia kokemuksia sinulla on savityöskentelystä lasten kanssa?

Jos sinä tai opettajayhteisönne kaipaatte tukea keramiikka- ja kuvanveistotyöskentelyyn oppilaiden kanssa, kannattaa tutustua tarjoamiini kuvataiteen täydennyskoulutuksiin.

Kuvataiteen oppimateriaalit ja täydennyskoulutukset

Tilaa ilmainen ideakirje kuvataideopetuksen tueksi!

https://linktr.ee/kahtocreative